Tämä on taas näitä päiviä,
jokin vain käskee pään sisällä menemään jääkaapille ja syömään kaikkea mitä vaan voi syödä!
Nyt vatsaan sattuu niin paljon ja näytän ihan kuin odottaisin isokokoista lasta.
Ei yhtään kivaa. Viime ahmimiskerrasta on jo muutama viikko!
Onnekseni tälläista ei ole päivittäin. Siitä olen päässyt eroon.
Kuten myös oksentamisesta. Olen varmaan käynyt kaikki syömishäiriön vaiheet läpi,
viime keväänä oli lievä anoreksia joka johti oksentamiseen mikä
pilasi kokonaan kesäni! Oksentelut jäivät kokonaan pois vain harvoin oksennan
ja silloinkin oksennan kun tiedän että saan kaiken ruuan varmasti ylös.
Kun oksentelut jäivät tilalle tuli ahmimishäiriöt, kohdallani se tarkoitti joka päiväistä ahmintaa!
Voitte vain kuvitella että kaunis ja pieni vartaloni sai päälleen kauniin rasva kerroiksen.
IHANAA. Eipähän kädet olleet enää sinertäviä ja lihaskrampit jäivät myös.
Tällä hetkellä elän "normaalia" elämää. normaali painoisena. normaalina ulos päin,
sisälläni mietin joka ilta miksi en voisi elää uudestaan viime kesää ja jatkaa laihana!
Surullisinta tässä on ehkä se että vaatteet eivät enää näytä yhtään miltään päälläni,
olen normaali, näytyän normaalilta! En pidä siitä yhtään!
Rakastin niitä kehuja joita sain kun laihat käsivarteni tulivat ulos paidasta, vatsani oli ihan litteä, naamassani ei koskaan ollut turvotusta, takapuoleni ei ollut tällainen maapallo perse!
Näytin kaunilta ja vaatteet eivät koskaan kiristäneet. En ollut pelkkää luuta, eikä se ole päämääräni! Viime keväänä painoindeksini oli 18 alhaimmillaan. Sinne pyrin nykyäänkin! Ei ole kaunista jos tyttö tai nainen on pelkkää luuta ja nahkaa. Halun että pojat näkevät minussa jotain kaunista,
ei pelkästään luuni tai vatsamakkat! Tiedän että pysyn siihen, heti vain kun saan kunnon inspiraation,
se ei ole vielä tullut! Toisaalta en haluan että minua pidetään vain normaalina
täällä uudella paikkakunnalla. Olen tutustunut vasta meidän naapureihin ja
he vaikuttivat ihan mukavilta. Hekin aivan normaaleja.
Onneksi en ole pahimmasta päästä ihrojeni kanssa. Mahdollisuuksia minulla on
kunhan otan itseäni niskasta kiinni! Tarvitsen siihen kyllä vähän apua:/
Menen tästä makaamaan siköasentoon, että vatsani ei repeä!
Lupaan, että en ahmi ennen kun koulut ovat loppuneet enkä sen jälkeenkään, toivottavasti:) mutta pysyttelen tässä normaalina, samoin tekin<3
jokin vain käskee pään sisällä menemään jääkaapille ja syömään kaikkea mitä vaan voi syödä!
Nyt vatsaan sattuu niin paljon ja näytän ihan kuin odottaisin isokokoista lasta.
Ei yhtään kivaa. Viime ahmimiskerrasta on jo muutama viikko!
Onnekseni tälläista ei ole päivittäin. Siitä olen päässyt eroon.
Kuten myös oksentamisesta. Olen varmaan käynyt kaikki syömishäiriön vaiheet läpi,
viime keväänä oli lievä anoreksia joka johti oksentamiseen mikä
pilasi kokonaan kesäni! Oksentelut jäivät kokonaan pois vain harvoin oksennan
ja silloinkin oksennan kun tiedän että saan kaiken ruuan varmasti ylös.
Kun oksentelut jäivät tilalle tuli ahmimishäiriöt, kohdallani se tarkoitti joka päiväistä ahmintaa!
Voitte vain kuvitella että kaunis ja pieni vartaloni sai päälleen kauniin rasva kerroiksen.
IHANAA. Eipähän kädet olleet enää sinertäviä ja lihaskrampit jäivät myös.
Tällä hetkellä elän "normaalia" elämää. normaali painoisena. normaalina ulos päin,
sisälläni mietin joka ilta miksi en voisi elää uudestaan viime kesää ja jatkaa laihana!
Surullisinta tässä on ehkä se että vaatteet eivät enää näytä yhtään miltään päälläni,
olen normaali, näytyän normaalilta! En pidä siitä yhtään!
Rakastin niitä kehuja joita sain kun laihat käsivarteni tulivat ulos paidasta, vatsani oli ihan litteä, naamassani ei koskaan ollut turvotusta, takapuoleni ei ollut tällainen maapallo perse!
Näytin kaunilta ja vaatteet eivät koskaan kiristäneet. En ollut pelkkää luuta, eikä se ole päämääräni! Viime keväänä painoindeksini oli 18 alhaimmillaan. Sinne pyrin nykyäänkin! Ei ole kaunista jos tyttö tai nainen on pelkkää luuta ja nahkaa. Halun että pojat näkevät minussa jotain kaunista,
ei pelkästään luuni tai vatsamakkat! Tiedän että pysyn siihen, heti vain kun saan kunnon inspiraation,
se ei ole vielä tullut! Toisaalta en haluan että minua pidetään vain normaalina
täällä uudella paikkakunnalla. Olen tutustunut vasta meidän naapureihin ja
he vaikuttivat ihan mukavilta. Hekin aivan normaaleja.
Onneksi en ole pahimmasta päästä ihrojeni kanssa. Mahdollisuuksia minulla on
kunhan otan itseäni niskasta kiinni! Tarvitsen siihen kyllä vähän apua:/
Menen tästä makaamaan siköasentoon, että vatsani ei repeä!
Lupaan, että en ahmi ennen kun koulut ovat loppuneet enkä sen jälkeenkään, toivottavasti:) mutta pysyttelen tässä normaalina, samoin tekin<3
Kommentit